though my jeans are too tight, though this room is too small and hope that no one sees me

Mulla on nyt muutama päivä ollu kauheen masentunu ja surullinen olo. Johtuu kaikesta: ihmissuhteista, niiden puuttumisesta, vartalosta, kaikki muut on jo täysikäsiä. Mulla on siis vielä huimat 15 päivää, että oon 18.

Anyways, nukuin eilen aikalailla koko päivän. Haluisin vaan unohtaa olemassaoloni ja kaiken mitä oon tehny tai jättäny tekemättä. Päätin myös, etten vastaa tänään kenenkään soittoihin tai viesteihin. Laitoin jo eilen illalla kännykän äänettömälle ja heräilin sit omaan tahtiini puolilta päivin. Haluun vaan olla ittekseni, rauhassa ja silleen. Unohtaa kaiken. Paitsi laihduttamisen. Paino pysyy vieläkin siinä 60,6kg ympärillä.

Olo on vaan niin turta. Ei tosin tee mieli syödä, mikä on vaan bonusta. Alan vähentään syömistä ja lisään kuntoilua. Haluun laihtua. Haluun laihtua. Haluun laihtua... Enemmän kuin mitään. Se mun pieni alter ego on kasvamassa, koko ajan. Se kasvaa ja sekottaa mun käyttäytymisen. Haluisin vaan laihtua nyt sen 10kg ja sit kadota riiteleen ajatusteni kanssa. Omaa rauhaa, sitä mä nyt tartten.

täällä naiset on kuin noitii, tärkeintä on näyttää kiireiseltä ja seksikkäältä

Uskomatonta, oon niin hämmentyny ja pettyny itteeni. Painoin aamulla 60,6kg. Millä järjellä?
Jos olin edellisenä päivänä painanu alle 60kg ja olin syöny silleen ihan normisti, en mitenkään erityisen paljoo. Oon niin pettyny itteeni ja kroppaani... Mutta ei tää mua saa laihtumisesta luopuun. Ehkä mun vartalo laittaa vastaan, eikä haluu luopua omasta pienestä turvallisesta rasvakerroksestaan, mutta se joutuu vielä luopuun siitä. Ja siinä vaiheessa, kun oon laihtunu, niin ne kilot ei niin tule takasin. Puren vaikka hammasta, enkä syö mitään, mutta sit musta ei tule enää lihavaa!

Tänään oon syöny himo tarkasti ja terveellisesti, sekä pyöräilly paljon. Rasvaa palaa!!! Vettä oon muistanu juoda reippaasti ja oon onnellinen, koska mun ei ees oikeestaan tee mieli karkkeja ja kaikkee muuta paskaa. En tiä miks, mut oon innostunu nyt tälläsesta terveysintoilusta. Syön kunnon ruokaa, ei mitään eineksiä. Paljon kasviksia ja varsinkin hedelmiä. Hiilareita nyt tulee vähän kaikesta, mutta oon nyt yrittäny laittaa pääpainon proteiiniin. Aamulla muistan syödä kunnolla: mysliä/puuroo+hedelmä ja kahvia. Syön ainakin 3 kertaa/päivä. Yleensä useemminkin. Mietin, et kannattaisko mun silti vähentää vähän määrää. Vieläkin pienempiä annoksia?

Ja mitä liikuntaan tulee, niin oon nyt pyöräilly lähes joka paikkaan. Sateella käytän bussia, ellen oo jo pyörällä liikkeellä. Onhan tässä sit tullu niitä kaloreita poltettua, jos kaupunkiin ja takas pyöräilee sen 1h. Muuten mun kroppa on kyllä hyvässä kunnossa, mutta musta vois riisua pari kerrosta rasvaa... Vähän niinku sipulia kuoritaan. Mutta tärkein juttu minkä oon oppinu, älä luovuta. Vaikka kiloja tulis takasin, ei saa panikoida ja sotkee kroppansa rytmiä, vaan kylmän rauhallisesti päästä tilanteesta selville.

Hassua, että mun ihannekehonkuva on muuttunu. Ennen se oli sellanen, että rinnat on naiselliset ja kauniit... Ei liian isot, mutta huomattavat. Nyt oon ihan et luut ja pienet rinnat, niin voi käyttää sellasia olkaimettomia pieniä bikineitä. Kumpa mäkin voisin käyttää sellasia!