sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

though my jeans are too tight, though this room is too small and hope that no one sees me

Mulla on nyt muutama päivä ollu kauheen masentunu ja surullinen olo. Johtuu kaikesta: ihmissuhteista, niiden puuttumisesta, vartalosta, kaikki muut on jo täysikäsiä. Mulla on siis vielä huimat 15 päivää, että oon 18.

Anyways, nukuin eilen aikalailla koko päivän. Haluisin vaan unohtaa olemassaoloni ja kaiken mitä oon tehny tai jättäny tekemättä. Päätin myös, etten vastaa tänään kenenkään soittoihin tai viesteihin. Laitoin jo eilen illalla kännykän äänettömälle ja heräilin sit omaan tahtiini puolilta päivin. Haluun vaan olla ittekseni, rauhassa ja silleen. Unohtaa kaiken. Paitsi laihduttamisen. Paino pysyy vieläkin siinä 60,6kg ympärillä.
Olo on vaan niin turta. Ei tosin tee mieli syödä, mikä on vaan bonusta. Alan vähentään syömistä ja lisään kuntoilua. Haluun laihtua. Haluun laihtua. Haluun laihtua... Enemmän kuin mitään. Se mun pieni alter ego on kasvamassa, koko ajan. Se kasvaa ja sekottaa mun käyttäytymisen. Haluisin vaan laihtua nyt sen 10kg ja sit kadota riiteleen ajatusteni kanssa. Omaa rauhaa, sitä mä nyt tartten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti