though my jeans are too tight, though this room is too small and hope that no one sees me

Mulla on nyt muutama päivä ollu kauheen masentunu ja surullinen olo. Johtuu kaikesta: ihmissuhteista, niiden puuttumisesta, vartalosta, kaikki muut on jo täysikäsiä. Mulla on siis vielä huimat 15 päivää, että oon 18.

Anyways, nukuin eilen aikalailla koko päivän. Haluisin vaan unohtaa olemassaoloni ja kaiken mitä oon tehny tai jättäny tekemättä. Päätin myös, etten vastaa tänään kenenkään soittoihin tai viesteihin. Laitoin jo eilen illalla kännykän äänettömälle ja heräilin sit omaan tahtiini puolilta päivin. Haluun vaan olla ittekseni, rauhassa ja silleen. Unohtaa kaiken. Paitsi laihduttamisen. Paino pysyy vieläkin siinä 60,6kg ympärillä.

Olo on vaan niin turta. Ei tosin tee mieli syödä, mikä on vaan bonusta. Alan vähentään syömistä ja lisään kuntoilua. Haluun laihtua. Haluun laihtua. Haluun laihtua... Enemmän kuin mitään. Se mun pieni alter ego on kasvamassa, koko ajan. Se kasvaa ja sekottaa mun käyttäytymisen. Haluisin vaan laihtua nyt sen 10kg ja sit kadota riiteleen ajatusteni kanssa. Omaa rauhaa, sitä mä nyt tartten.

täällä naiset on kuin noitii, tärkeintä on näyttää kiireiseltä ja seksikkäältä

Uskomatonta, oon niin hämmentyny ja pettyny itteeni. Painoin aamulla 60,6kg. Millä järjellä?
Jos olin edellisenä päivänä painanu alle 60kg ja olin syöny silleen ihan normisti, en mitenkään erityisen paljoo. Oon niin pettyny itteeni ja kroppaani... Mutta ei tää mua saa laihtumisesta luopuun. Ehkä mun vartalo laittaa vastaan, eikä haluu luopua omasta pienestä turvallisesta rasvakerroksestaan, mutta se joutuu vielä luopuun siitä. Ja siinä vaiheessa, kun oon laihtunu, niin ne kilot ei niin tule takasin. Puren vaikka hammasta, enkä syö mitään, mutta sit musta ei tule enää lihavaa!

Tänään oon syöny himo tarkasti ja terveellisesti, sekä pyöräilly paljon. Rasvaa palaa!!! Vettä oon muistanu juoda reippaasti ja oon onnellinen, koska mun ei ees oikeestaan tee mieli karkkeja ja kaikkee muuta paskaa. En tiä miks, mut oon innostunu nyt tälläsesta terveysintoilusta. Syön kunnon ruokaa, ei mitään eineksiä. Paljon kasviksia ja varsinkin hedelmiä. Hiilareita nyt tulee vähän kaikesta, mutta oon nyt yrittäny laittaa pääpainon proteiiniin. Aamulla muistan syödä kunnolla: mysliä/puuroo+hedelmä ja kahvia. Syön ainakin 3 kertaa/päivä. Yleensä useemminkin. Mietin, et kannattaisko mun silti vähentää vähän määrää. Vieläkin pienempiä annoksia?

Ja mitä liikuntaan tulee, niin oon nyt pyöräilly lähes joka paikkaan. Sateella käytän bussia, ellen oo jo pyörällä liikkeellä. Onhan tässä sit tullu niitä kaloreita poltettua, jos kaupunkiin ja takas pyöräilee sen 1h. Muuten mun kroppa on kyllä hyvässä kunnossa, mutta musta vois riisua pari kerrosta rasvaa... Vähän niinku sipulia kuoritaan. Mutta tärkein juttu minkä oon oppinu, älä luovuta. Vaikka kiloja tulis takasin, ei saa panikoida ja sotkee kroppansa rytmiä, vaan kylmän rauhallisesti päästä tilanteesta selville.

Hassua, että mun ihannekehonkuva on muuttunu. Ennen se oli sellanen, että rinnat on naiselliset ja kauniit... Ei liian isot, mutta huomattavat. Nyt oon ihan et luut ja pienet rinnat, niin voi käyttää sellasia olkaimettomia pieniä bikineitä. Kumpa mäkin voisin käyttää sellasia!

wake up and see your lovely bones

Päätin, etten jaksa mennä matikan kokeeseen eli mulla ei oo enää koulua!! Abivuosi odottaa, uua uua!

Vähän thinspoo kehiin... Vaikkakin painoin tänään "vaan" 59,8kg. Toi on tietty vieläkin liian paljon, mut oon taas laihtunu vähän. Ehkä maailman paras tunne on kun menee aamulla vaa'alle ja se näyttää, että oot kutistunu edellisestä aamusta. Ja tästä ei voi enää kääntyä. Oon vihdoin 50 puolella, nipin napin, mutta silti. Tänään cardioo ilosin mielin, toivottavasti kaikki menee niinku oon suunnitellu. En malta oottaa laihuutta!

keep your head sickgirl93

Eilen painoin 60,4kg tänään vaan 60,2kg. Pieni muutos, mutta pieni onkin se mun juttu. Tai siis haluan olla pieni. Kannattaa käydä lenkillä siis, koska esim. eilen olin kylässä ja söin aika paljon... En silleen kauheesti makeeta tai epäterveellistä, mutta paljon. Ja silti painoin tänään vähemmän kuin eilen... Oon niin ilonen^^
Oikeesti, mulla ei oo ikinä ollu näin suurta motivaatioo näin kauaa. Oon niin valmis laihtuun ja oleen kaunis. Laiha. Laiha. Laihempi. Laiha. Haluun vaan ja ainoostaan laihtua, se on mun pointti nyt koko elämässä. Oon nukkunu n.8h, mutta silti mua väsyttää... Tarviin kahvia. Musta tulee vihdoin se mikä oon aina halunnu olla... Kaunis ja laiha. Rohkee. Outo, tai siis oudompi. Musta tulee kohta mun itteni paras mahdollinen versio ja oon ylpee siitä.

Taidan syödä tänään vähän vähemmän, katotaan kuin se vaikuttaa mun painoon. Jos multa on nyt lähteny nesteet, niin nyt multa lähtee rasva. Haluun olla laiha, se pyörii mun mielessä 24/7. Ainoo asia mistä saan impulsseja tehdä jotain tai olla tekemättä. Ainoo asia millä on jotain väliä.

Uutta thinspaavaa viikkoa kaikille!

this is your baptism

Mitäs tänään? No, aamulla vaaka merkkasi mut taas 60,6kg ja btw äikän koe meni loistavasti.
Ai nii, pyöräilin kouluun ja takasin (yhteensä 1h) ja sit kotona vielä 1h crosstrainerilla. Syöminen on menny tänäänki aikas hyvin:
klo.7.00 puolukkapussipuuro maidolla, nektariini + vihreää teetä maidolla
klo.11.30 porkkana- ja kurkkuraastetta(½ lautasta), pieni pala mustaamakkaraa Yök!
klo.14.30 banaani
klo.17 pakastevihanneksia(parsakaalia, kukkakaalia, porkkanaa etc.½ lautasta), kanaa ja täysjyväpastaa
plus tietysti taas vettä koko päivän ajan paaaaaaaaljon.

Enää ei koko ajan vaan tee mieli syödä herkkuja, kai mä oon parantamassa tapojani.

Saatan juoda tänään vielä yhen kupin vihreetä teetä maidolla, mutta anyways en syö enää mitään ja meen aikasin nukkuun.

Huomenna taas lenkille, yritän nyt sit tehä cardioo ainakin sen 1h/päivä. Toivottavasti musta tulee pian höyhenen kevyt!

let's get fucking skinny

Tuntuu, että alan pikku hiljaa pääseen sisälle tähän laihdutukseen. Mitä nyt on kulunu joku viikko vai pari vai kauan, enkä oo syöny makeisia tai suklaata. Paitsi viime viikolla ne pari riviä. En oo sortunu ahmimaan! Haluan laihaksi, edelleenkin pelkään, ettei mun kroppa vaan suostu laihtuun... Että mut olis jotenkin merkattu "läskiksi". Toivon myöskin, etten oo isoluinen vaan näytän upeelta, kun oon laihtunu. Tää blogi kyllä pistää potkua peliin, motivaatio pysyy yllä... Itseasiassa ainoo asia mitä pystyn ajatteleen on laihtuminen. Aina kun vaaka näyttää pienempää lukua hihkun innosta ja musta tulee päättäväisempi. Mutta silti, kun katon peiliin nään siinä vieläkin sen saman rumiluksen, jolla on ylimäärästä vähän joka paikassa. En sitä mun alter egoa, joka on helvetin kaunis ja laiha. Musta tulee vielä mun alter ego!

Tää päivä on menny niin putkeen syömisten kannalta, onneks nukuin myöhään:
klo.14.30 maitokahvia, pussipuuro+banaania ja maitoa seassa
klo.17 omena
klo.20.30 kanaa, vähän täysjyvä pastaa, porkkanaa, kurkkua ja tomaattia
plus tietenkin paljon, paljon vettä.

Liikuin crosstrainerilla tunnin, tuli kyllä vähän hikikin. Ihanaa! Pitää alkaan liikkuun ainakin se tunti päivässä. Kauneuden eteen täytyy nähdä vaivaa. Aina kun on hyvä keli, niin pyörä esiin. Muuten voi mennä lenkille, edes kävelylle, ja sitten on toi crosstrainer.

Mindfuck

Teknistä apua kiitos! Miksen voi vastata kommenttiin omalla nimimerkilläni? Tajusinkin jo, miksen voinut kommentoida... Olin suomenkielisellä bloggerilla tai jotain tollasta:D

Tänään olis ollut psykan koe ja äikän valmistava... No, en menny. Ihan sama, kyllä mä sen uusinnan kerkeen tehä jossain vaiheessa, kun on luettukin aiheesta. Päätin koulunkäynnin sijaan nukkua kahteen päivällä. Ja kävin vaa'allakin... 60,6kg. Eli oon lihonut? No, eilen kyllä tuli syötyä kaikkee pientä koko ajan. Mietin, et miks mulla oli vaan himo napostella koko ajan jotain? Siis toi tuli vaan ihan puun takaa. Juo vettä, se vie nälän, kyllä mä tiedän.

Joskus täytyy vaan muuttua.

Uuteen päivään päättäväisin mielin, treenaan tänään taas vatsalihaksia ja vähän käsiä ja juoksen crosstrainerilla 1h, pakko päästä kuntoon. Oikeesti ällöttävää kattoo itteensä peilistä. Aloin miettiin myös sellasta asiaa, että jos syön alle 1000 kcal päivässä, niin nouseeko se mua vastaan jossain vaiheessa? Siis alanko sitten vaan lihoon vai miten käy? Haluaisin kuulla millä tavalla ihmiset oot päässy alipainon puolelle ja millasia päivärutiinineja on niinkö syömisen ja liikunnan kannalta?

Be A Skinny Bitch



Kuva EI ole minusta

Oon nyt taas vähän miettiny tätä kroppaani. Ei miellytä. On niinku sellanen tunne, että oon ihan melkein siinä missä pitäisi. Mun pitäis vaan niinku saada sitä rasvaprosenttia alaspäin, lihakset on kunnossa... Reisilihakset liiankin kunnossa. Vatsassa on liikaa rasvaa, alavatsa on isompi. Sisäreidet hinkkaa yhteen, rasvaa sielläkin. Allit ei ole vielä ihan kauheen hälyyttävät, mutta haluan silti pienemmät käsivarret. Selkä näyttää hyvältä, kunnes taivuttaa sitä. Ja peppu... Se voisi olla niinku kuvan tytölläkin. Kuulostaako tutulta?

Musta tuntuu, että jokainen vaa'alla käynti vie mua lähemmäs maalia... Mutta silti peilikuva on edelleen ihan yhtä läski kuin alussakin. Mietin mitä syön, pitäisköhän syödä ollenkaan? Miten liikkuis ja kuinka kauan? Jos teillä on yhtään laihdutusvinkkejä, joita haluisitte jakaa niin ne on enemmän kuin tervetulleita. Miten polttaa kaikista parhaiten rasvaa etc.

Good Morning LA!

No ei, heräsin tänäänkin Tampereen harmaaseen aamuun. En kerinny syömään aamupalaa tai edes juomaan kahvia.


Näyttäisimpä mäkin tältä, kun venyttelen laiskoina aamuina.



Koeviikko on virallisesti korkattu, uskonnon etiikan koe... No kai sekin oli nyt sitten aika juosten kustu. Haluun vaan laihaks ja huomaan kuinka vainoharhanen alan oleen. Tänään olin ihan varma, että oon lihonu ainakin 200g. Pelkään niin paljon reisieni takia, koska niissä on oikeesti liian isot lihakset. Ehkä se on totta, ettei musta ikinä tuu laihaa... Oon liian huono anoreksialle.



Ajatukset vaan pomppii ja hullu olo, mutta sen mukaista on kyllä tekstikin. Pelottaa syödä, mutten halua olla syömättäkään. Huomenna on pakko käydä vaa'alla, että pääsen tästä pelosta ja saan oikeita lukuja. Ja tänään pakko kuntoilla, vatsoja ja crosstraineria. Pakko tulla laihaksi. Pakko tulla kauniiksi.

Yeah Yeah Yeah!

Tällainen pikapäivitys vaan:) Vaaka näytti nyt aamulla 60,4kg. Jes, oon onnellinen ja päättäväinen, että mustakin voi tulla vielä sellanen pieni ja kaunis. Nyt tekeen vatsalihaksia ja käsiä... Ja jos ulkona ei tuule kohta enää noin julmetusti, niin meinaan pyöräillä kouluun ja takas.

BMI nyt 21,5

Vauhdikasta päivää kaikille ja päivän thinspo!:3

We Must Can Can Can!

Vielä yks postaus ennen unia: reidet

Pelottaa vaan kauheesti, etten ikinä tuu saamaan tuollaisia jalkoja, koska mun reisilihakset on niin palikat. Oon saanu tarpeekseni reisistä, jotka hinkkaa yhteen! Yes, I Can Can Can!

My Demons

Koko päivä on ollut tosi kiva ja oon ollut pirtsakkana aamusta asti, mutta nyt alkaa taas ahdistaan. Masentaa katsoa itteensä peilistä. Omaa naamaa ja rasvamakkaroita kropassa. Vaaka näytti aamulla vaan 60,6kg eli pienenen päivä päivältä. Hyvä vaan, sillä vielä on se 10kg edessä pudotettavaa. Tää tuntuu niin oikeelta... Ainoo asia, mihin mä voin nyt kunnolla keskittyä on laihduttaminen. Syön vähän, ehkä joku alle 1000kcal päivässä, ja pyrin liikkuun paljon. Alko ahistaan niin paljon, kun olin kaupungissa, että meinasin kävellä kotiin. Tänne tulee siis bussilla sen 30min, ettei olis ollu mikään pikkunen kävelylenkki. Päädyin sitten kuitenkin bussiin.

Taas se pieni paha ja laiha tyttö mun sisällä ottaa musta vallan. En jaksa hymyillä, mietin koko ajan miten tää kroppa voi olla mun... Tällänen kauhee, en mä kuulu tähän. Ja haluaisin vaan karata maasta. Tai nyt on kyllä enemmän sellanen fiilis, että vois polttaa pudia ja kuunnella Crystal Castlesin Baptismia. Olis niin terapeuttista...

Mietin, et mistä sitä oikeen tietää onko mieleltään sairas. Onko mulla oikeesti joku alter ego vai oonko mä sairas. Sen tiedän, etten pysty oleen ikinä mitään välimaastoo... Oon joko super-ylisosiaalinen ja ilonen tai haluan olla yksin piilossa. Tällä hetkellä vallitseva on toi jälkimmäinen. Se myös huutaa mulle: "Laihistu! Et sais syödä, oot jo nyt tarpeeks ruma! Kukaan ei oikeesti ihastu suhun, vaan ne on vaan puhunu läpiä päähän... Ne valehtelee ja nauraa sulle."

En oikeesti kestä itteeni, en vaan kestä. Löydän koko ajan lisää vikoja. Mua alkaa ahdistaan julkisilla paikoilla, jos en oo täysin tyytyväinen naamaani tai vaatteisiini. Alkaa ahdistaan oikeesti niin paljon, että haluaisin vaan samalla sekunnilla kotiin. Onko tää ihan normaalia? Jotenkin tuntuu siltäkin, että mä vaan oon tällanen. Et tää olis vaan jotenkin se mun paha puoli.

Mutta ei nyt ihan liian liipa laapa -linjalle mennä. Huomenna alkaa koeviikko, mutta mulla on vaan valmistava, Mietin, että voisin repiä itteni aikasin ylös sängystä liikkumaan. Tänään on vielä ihan pakko tehdä vatsalihaksia, muuten tuntuu liian läskiltä. Haluun polttaa rasvaa... Haluun sävähdyttää ihmisiä ja saamaan ne kateellisiksi, koska mä oon se, joka on onnistunut laihtumaan. Musta tulee se, joka on kaunis ja hauras.

Feel Good Inc

Nyt on vielä ihan must tehä postaus. Tuli mieleen, että miks mä haluan olla laiha. Ketkä julkisuuden henkilöt on vaikuttanu muhun, ketä mä oikein ihailen.

Oon tanssinut jonkun 10 vuotta kaikkea, ei paritansseja. Tanssipiireissä kaikki on laihoja tai ainakin hyvät on, mäkin haluaisin olla laiha. Silleen oikeesti laiha. Ootan sitä, kun ystävät tulee sanoon mulle, että wou oot laihtunu. Silleen, että sen huomaa. Haluun saada mun solisluut ja lonkkaluut näkyviin. Haluun myös, että mun selkäranka ja kylkiluut näkyy hieman tietyissä asennoissa. En halua olla ihan luinen, mutta vähän kummiskin. Unelmoin pienistä ranteista ja ohuista reisistä. Mulla on tanssin takia kehittyny tosi isot reisilihakset, haluaisin ne pois. Kattoo, millaseks ne muovautuu, kun laihdun.
Sit toinen syy on, että kaikki mun suvun naiset on pakkomielteisiä ruoan kanssa. Ja vaikka jokainen niistä on ollut tosi pienikokoinen nuorempana, niin nyt ne kaikki on lihavia. Kauhee maha ja hyllyvät selkäläskit. Se on mun kauhukuva, että musta tulee yksi niistä. Pelkään sen takia lihomista, oon pelänny jo monta vuotta. On ihan kaheeta nähä oman sukunsa naiset syömässä jouluna ja pyhinä, tunkemassa sitä perunaa ja lihaa suuhunsa. Mua alkaa oksettaan, kun edes mietin sitä. Se on ällöttävää.

Sitten niitä kauniita ja kadehdittavia julkkiksia:


Ashley ja Mary-Kate Olsen

 

Mia Kirshner



Kate Moss

Sienna Miller

Natalie Portman

 

Tuossa muutama... Lisäksi Skins:in Effy aka Kaya Scodelario ja Victoria's Secret enkelit ovat ihania. Tässä sitä thinspirationia!

My Song Is Love

Eilen oli superpäivä! Poljin kouluun ja sieltä kotiin ja sitten myöhemmin vielä kaupunkiin ja takas. Omien laskujeni mukaan poljin siis reilut 2h. Tosin, sen mukasesti söinkin. Tein pastaa ja jotain namnam jauhelihakasviskastiketta. Sitten kattelin illalla myös leffan NINE, mikä btw oli aika surkea. Samalla tuli sitten syötyä 2 riviä Fazerin sinistä ja suklaavanukas. Olin siis ihan varman, että noutaja tulee ja läski löllyy, mutta nyt aamulla vaaka näytti niinkin iloista lukemaa kuin 61,4kg.

Tänään suunnitelmissa on lukemista, lukemista, vatsalihaksia ja lukemista. Viimeinen koeviikko alkaa ja oon valmiina hajoon, koska en taaskaan osaa mitään. Jotenkin vaan naurattaa tää mun koulunkäyminen:D Mutta kaikkea tota ennen syön ihanan aamupalan: vettä, maitokahvia, appelsiinimehua, luonnonjougurttia ft. ihan vähän mysliä ja ehkä omena. Oon nyt superonnellinen että voin laskee itteni 61kg. Mikään ei vedä mua alas, mä vaan laihdun ja musta tulee kauniimpi. Hyvää lauantaita kaikille!

Thinspiration Pic:

The Fear

Tää päivä on ollut ihan hirvee. Olin kaupungilla joku 2h oottamassa kärsivällisesti kavereitani. No sitten kun ne tuli, niin huomasin ah niin ihanan ihoni virheet ja kroppani läskit. Alko ahdistaan ihan sikana! Tuntu siltä, kun jokainen ihminen olis tuijottanut mua. Jo pelkästään kavereiden huomaamattomasti vaeltelevat katseet sai hartiat jäykistyyn ja olon huonoksi. Tuntuu niin voimattomalta ja kauheelta, haluan vaan äkkiä laihtua. Niin paljon, että oon hieman alipainoinen ja selkäranka näkyy. Tekis mieli viillellä vaan maha auki ja tehdä pikarasvaimu.

Aamulla myöhästyin kahdelta ekalta tunnilta koulusta, kun, hupsista saatana, nukuin. No eipä toi enää kauheesti hetkauta suuntaan eikä toiseen. Normaaleja koulupäiviä on vaan 2 enää jäljellä. Otin siinä sitten rauhassa ja join kaksi kuppia maitokahvia, sekä söin puoli lautasta mysliä. Olisin halunnut kirjottaa, mutta netti ei toiminut. Kattelin sit jotain tv:stä ja tein 100 vatsaa. Silti hirvee pelastusrengas, okei oon normaalipainoinen, mutta haluan olla laiha. Mä haluan kävellä ilman, että kukaan kuulee. Mä haluan, että tuuli ottaa mun hiuksista kiinni ja lennättää mut jollekkin autiosaarelle.

Mun on pakko liikkua tänään. En halua mennä ulos, ihmiset pelottaa. Taidan tyytyä tohon crosstraineriin(mitenköhän se kirjotetaan??) Tai sitten en, äiti on näköjään tulossa jo kotiin, vittu! Miks ton helvetin laitteen on pakko olla olohuoneessa? Painoin aamulla 61,8kg eli 200g pois, nesteitä varmaan. On toi luku silti kivempi kuin 62.

Kuuntelen Crystal Castles:ia. Tää on niin hyvä. Tulee vaan sellanen olo, että nyt jos olis pudia! Parhaat biisit on ehdottomasti Baptism, Untrust Us ja Crimewave. Mitäköhän teen nyt sit sen liikunnan kanssa? Haluan tehä jotain, muuten oon läski. Turhauttaa ja ahdistaa.

Slow Motion

Koko päivä tuntuu menneen hitaasti ja vielä olis pesäpalloo liikunnassa... Taidan skipata, ei jaksa nyt oikein kopittelu inspata. Haluisin lenkille tai pyöräileen tai tekeen vatsoja, mitä tahansa muuta kuin pesistä. Oon syönyt tänään tosi paljon, tuntuu, että liian paljon. Onneks ei oo nälkä, eikä tuukkaan. Tai no niin, enhän mä oikeestaan syö tänäänkään kun 3-4 kertaa. Ei mun tän päivän kalorimäärä voi kyllä ylittää ainakaan 8oo kcal. Okei, toi on ihan älyttömästi. Mun ainoo ongelma on, että oon surkee laskeen kaloreita ja annoskokoja. Se taito olis kätsy.

Tunnen mun vatsamakkarat ja ne ahdistaa mut pieneen nurkkaan. Liian pieneen... Niin pieneen, etten kunnolla mahdu sinne vaan tursuan yli. Tekis vaan mieli oksentaa kaikki tän päivän ruoat, en vaan oo hyvä ees oksentaa. Eikä mulla ole ees hyvää itsehillintää. Nyt oikeesti ei riitä keskittyminen mihinkään, jos meen liikkaan, niin saan varmasti pallosta päähäni. Voisin mennä bussilla kotiin ja pyöräillä sieltä kaupunkiin. Vähän liikuntaa nyt näille kiloille. Alkaa ahdistaan... Ihan sikana. Haluun luut näkyviin, äkkiä! Jo nyt!

I Can Feel The Monster Inside Me...

...it's growing. Halu laihtua on kasvanut jo pelkästään tän päivän aikana huimasti, pakkomielteisesti vois sanoa. Katson itteeni peilistä ja alan hahmottaa kohtia kehossani, joista nyljen rasvan vielä joku päivä. Musta tulee vielä pieni ja oon niin innoissani siitä.

Kuluneen päivän menu:
klo.11 - pari perunan palaa, kasvispyöryköitä, porkkanaraastetta ja kurkkua, vettä ja pieni kahvi maidolla
klo.16 - kananmunaruisleipä ja vettä
klo.19.30 - raparperijougurtti ja vettä
klo.22 - ruisleivän, jonka välissä oli pari siivua juustoa ja kananrinta + vettä

En kerinny oikeen liikkuun, vähän vaan kävellen siirryin paikasta toiseen. Haluaisin mennä pyörällä kouluun huomenna, mutta se on kaiken roinan takana autotallissa ja sataa. Mutta anyways huomenna on pakko mennä sit vaikka lenkille.

"Nothing tastes as good as skinny feels"

Ensimmäinen kunnollinen päivä uutta thinspo/ajattelu -blogia. Kävin aamulla vaa'alla ja se näytti, ei niin pahaa, lukemaa 62. Aika normaali mulle, silti pienempi ja parempi kuin 63. Lähtömitat on siis 62kg ja noin 167cm eli painoindeksi on normaali 22,2. Normaalipainon raja menee 18,5-24,9, minkä aivan varmasti jokainen thinspaaja ja syömishäiriöinen osaa ulkoa. Noita lukemia pyritään karttelemaan, sillä mikään ei varmasti ole yhtä paha asia kuin olla normaali(painoinen). Itse haluaisin olla hieman alipainoinen eli painoindeksiltäni juuri sen 18,4, mutta tuntuu, ettei mun rahkeet tuu koskaan riittämään tohon asti. Ihan kuin olisin liian huono anoreksialle. Mun pitäis painaa jotain 51kg, että olisin onnellinen mittoihini. Mutta toisaalta taas ihminen haluua aina sen, mitä ei voi saada.

Mun laihduttamismotiivit on sellaset, että pyrin liikkumaan paljon syön kyllä. Syön vaan todella nirsosti ja mahdollisimman vähän. Pyrin välttämään herkkuja ja roskaruokaa ja limsoja, paitsi Pepsi Maxia, joka on pelastus. En halua olla mikään kävelevä luuranko, mutta haluaisin näkyvät solisluut ja kylkiluut ja vähän selkärankaakin.

Läskistä eroon näitten thinspokuvien avulla, kiitos!

Pieni Ja Hento Ote

Mua pitää otteessaan sellainen pieni ja hento ote, tiedätkö sä sen? Sen sellaisen, joka sekoittaa pään ja laittaa näkemään mustaa. Se kuiskaa mulle, että ole laiha... Laihduta muutama kilo, ehkä kymmenen. Ei se aina tule esiin, joskus vain, mutta kun se ottaa vallan niin mun koko olemus muuttuu. Silloin haluaisin vaan olla koko päivän syömättä. Juoda ehkä kahvia maidolla, ei sokeria, koska liikaa kaloreita, ja polttaa vaikken polta.

Se ääni on vaarallinen, mutta kulkee mun perässä niin kuin varjo. Se on mun varjo, se on osa mua. Ei sitä vaan voi karistaa kannoilta juoksemalla nopeempaa. Eikä se oo vaan ja ainoastaan syömisestä kiinni, se on koko olemus. Ihan kuin mun sisällä asuis sellainen toinen henkilö, sellainen alter ego, joka on niin erilainen. Normaalisti oon supersosiaalinen ja mukava ja nauran ja hymyilen. Mä oon se, joka aina auttaa toista. Mun alter ego on erilainen... Se ei ole naisellisen muodokas, vaan poikamaisen laiha, jo hieman alipainoinen. Se polttaa ja työntää ihmiset pois läheltään, se popsii pillereitä ja käyttää rikkoutuneita verkkosukkahousuja. Se vaihtaa miehiä ja naisia kuin sukkia, eikä kiinny. Se näkee punasia yksarvisia ja violetteja siilejä.

Mä en tiedä olisinko oikeesti tollanen tai haluaisinko olla, mutta sellasena mä näen itteni... Tai sen toisen puolen ittestäni.

Tuun kirjotteleen tänne omista tunteistani ja olotiloistani, syömisvammailuista. Kaikesta mitä mun päässä minäkin hetkenä pyörii. Tää blogi tulee toimiin mulle tavallaan terapiana, joten en kalastele lukijoita. Tietysti saa seurata ja kommentoida jos haluaa.