The Fear

Tää päivä on ollut ihan hirvee. Olin kaupungilla joku 2h oottamassa kärsivällisesti kavereitani. No sitten kun ne tuli, niin huomasin ah niin ihanan ihoni virheet ja kroppani läskit. Alko ahdistaan ihan sikana! Tuntu siltä, kun jokainen ihminen olis tuijottanut mua. Jo pelkästään kavereiden huomaamattomasti vaeltelevat katseet sai hartiat jäykistyyn ja olon huonoksi. Tuntuu niin voimattomalta ja kauheelta, haluan vaan äkkiä laihtua. Niin paljon, että oon hieman alipainoinen ja selkäranka näkyy. Tekis mieli viillellä vaan maha auki ja tehdä pikarasvaimu.

Aamulla myöhästyin kahdelta ekalta tunnilta koulusta, kun, hupsista saatana, nukuin. No eipä toi enää kauheesti hetkauta suuntaan eikä toiseen. Normaaleja koulupäiviä on vaan 2 enää jäljellä. Otin siinä sitten rauhassa ja join kaksi kuppia maitokahvia, sekä söin puoli lautasta mysliä. Olisin halunnut kirjottaa, mutta netti ei toiminut. Kattelin sit jotain tv:stä ja tein 100 vatsaa. Silti hirvee pelastusrengas, okei oon normaalipainoinen, mutta haluan olla laiha. Mä haluan kävellä ilman, että kukaan kuulee. Mä haluan, että tuuli ottaa mun hiuksista kiinni ja lennättää mut jollekkin autiosaarelle.

Mun on pakko liikkua tänään. En halua mennä ulos, ihmiset pelottaa. Taidan tyytyä tohon crosstraineriin(mitenköhän se kirjotetaan??) Tai sitten en, äiti on näköjään tulossa jo kotiin, vittu! Miks ton helvetin laitteen on pakko olla olohuoneessa? Painoin aamulla 61,8kg eli 200g pois, nesteitä varmaan. On toi luku silti kivempi kuin 62.

Kuuntelen Crystal Castles:ia. Tää on niin hyvä. Tulee vaan sellanen olo, että nyt jos olis pudia! Parhaat biisit on ehdottomasti Baptism, Untrust Us ja Crimewave. Mitäköhän teen nyt sit sen liikunnan kanssa? Haluan tehä jotain, muuten oon läski. Turhauttaa ja ahdistaa.